Valitse taso

Kaupungin metsien hoito

Metsänhoidon periaatteista

Taajamametsiä hoidetaan peitteisen metsänhoidon menetelmin ja hoidossa tavoitellaan puuston pitkää kiertoaikaa. Käsittelyssä korostuvat puuston eri-ikärakenteisuus ja monipuulajisuus. Puustoa harventamalla lehvästölle ja juuristolle luodaan kasvutilaa ja alikasvokselle paremmat valoisuusolosuhteet. Tämä luo myös edellytyksiä metsän vaiheittaiselle uudistamiselle. Metsän hoito ei vain edistä puuston kasvuedellytyksiä. Hoidon avulla voidaan myös avata kaukomaisemia tai korostaa yksittäisiä maisemaelementtejä. Hoidettu ympäristö voi myös luoda viihtyisyyttä ja turvallisuutta sekä kohottaa alueen arvoa.

Myös monimuotoisuutta voidaan edistää eri toimenpitein. Esimerkiksi jalopuumetsikön kehitystä voidaan edistää poistamalla kuusia tai paahdeympäristön ominaispiirteitä parantaa puustoa harventamalla. Luontoarvoja voidaan myös vaalia jättämällä alueita käsittelemättä. Hoidettavien alueiden sisään tai reunoille voidaan jättää käsittelemättömiä vyöhykkeitä, joissa peitteisyys ja lahopuusto luovat edellytyksiä monimuotoisuudelle. Käsittelyn intensiteetti ja käsittelyvalikoima on aina riippuvainen tavoitteiden eri painotuksista.

6p+ñ+ñtehakkuu0001.jpg


Kaupunkimetsät ovat keskimääräistä vanhempia ja ne ovat rakennetussa ympäristössä kovan rasituksen alla. Taajamapuut ovat alttiita useille metsän tuholaisille. Tyypillisimpiä näistä ovat mm. kirjanpainaja, tervasroso ja juurikäävät. Rakennusten ja reittien läheisyydessä infektoituneet puut aiheuttavat vaaraa. Ne myös levittävät tautia muihin puihin. Tästä johtuen sairaita puita pyritään taajama-alueella poistamaan ennakoiden. Elinvoimainen puusto ja monimuotoinen luonto ovat parhaat aseet tuholaisia vastaan.

Metsänkäsittelymenetelmät

Pienpuuston hoito

Pienpuuston hoidolla tarkoitetaan alikasvoksen harvennusta. Useimmiten pienpuuston hoito keskittyy vesakon poistoon. Alikasvosta ei poisteta kokonaan, vaan toimenpiteissä pyritään säästämään siemensyntyisiä ja kasvukelpoisia puuyksilöitä sekä tiheiköitä eläinten suojapaikoiksi. Alikasvoksen harventaminen antaa lisää kasvutilaa, avaa maisemia, vähentää peitteisyyttä ja luo paremmat edellytykset seuraavan puusukupolven kasvatukselle. Käsittely antaa hoidetun vaikutelman, jolla voidaan vaikuttaa alueen luonteeseen myönteisesti. Hoidossa suositaan monipuulajisuutta.

Taimikonhoito

Taimikonhoidolla tarkoitetaan tasaikärakenteisen taimivaiheenmetsän hoitoa. Useimmiten taimikko harvennetaan sellaiseen kasvatustiheyteen, joka luo parhaat edellytykset puuston jatkokasvatukselle. Liian tiheässä kasvaneet puut riukuuntuvat ja latvusto heikkenee. Havupuuvaltaisissa taimikoissa jätetään lehtipuusekoitusta, tuhojen ehkäisemiseksi ja monimuotoisuuden vuoksi. Lehtipuuvaltaisissa taimikoissa pyritään jättämään kuusia alikasvokseksi tai sekapuustoksi monipuulajisen vaikutuksen vuoksi.

Ennakkoraivaus

Ennakkoraivauksessa poistetaan alikasvosvesakkoa ennen harvennushakkuun aloitusta. Ennakkoraivaus avaa paremmat näkymät harvennushakkuun toteuttajalle, jolloin vältytään suuremmilta puustovaurioilta. Taajamametsissä ennakkoraivaus pyritään toteuttamaan näkemäraivauksena. Tämä tarkoittaa sitä, että alikasvosta poistetaan ainoastaan suurempien puiden ympäriltä, puutavaran varastopaikoilta ja mahdollisesti ajourilta. Hakkuun jälkeen voidaan myös toteuttaa jälkiraivaus, jolloin raivataan hakkuussa vaurioitunut alikasvos.

Nuoren metsän hoito

Nuoren metsän hoitoa tehdään metsissä, joissa taimikonhoito on jäänyt tekemättä ja puusto on kasvanut liian paksuksi, jotta sen voisi toteuttaa raivaussahalla. Hoitamatta jäänyt puusto on usein riukuuntunutta ja latvukset supistuneet. Hoidolla luodaan paremmat kasvuedellytykset jäljelle jäävälle puustolle.

Maanmuokkaus

Maanmuokkauksella parannetaan metsänuudistumisen edellytyksiä, Käännetty maa mahdollistaa taimille juuriyhteyden kivennäismaahan, lämpimämmän kasvualustan ja korkeamman kasvupaikan heinää ja vesakkoa vastaan. Taajamametsissä suositaan luontaista uudistamista ja maanmuokkausta pyritään välttämään tai se tehdään mahdollisimman kevyesti.

Ensiharvennus

Ensiharvennus on ensimmäinen käsittely puuston biologisessa kierrossa. Esiharvennus toteutetaan puuston ollessa noin 30-40v. iässä. Harvennuksessa poistetaan puustosta noin neljäsosa. Tavoitteena on parantaa jäävän puuston latvustoa ja juuristotilaa. Ensiharvennuksella luodaan edellytyksiä eri-ikärakenteiselle kasvatukselle. Jos ensiharvennusta ei tehdä puusto riukuuntuu ja latvukset supistuvat. Tämä altistaa puuston myrsky- ja lumituhoille. Järeää ja pitkäikäistä puustoa pääsee kehittymään vähän ja ensimmäisten vuosikymmenten kasvatuspanokset menevät hukkaan.

Harvennus

Harvennushakkuut toteutetaan usein puuston ollessa noin 60 vuoden iässä. Harvennuksia tehdään myös kiertoajan ”loppupuoliskolla” ennen seuraavan puusukupolven kasvatusvaihetta. Väljennysharvennuksessa puusto harvennetaan hyvin harvaksi, jolloin alikasvoksella on tilaa ja valoa kasvaa. Tämä myös turvottaa yllä olevan puuston rungot hyvin paksuiksi. Kuten ensiharvennuksissa, tavoitteena on parantaa puuston elinvoimaa puuston kasvutilaa lisäämällä. Eri-ikärakenteisessa kasvatuksessa huomio kohdistuu myös alikasvoksen kasvatukseen.

Harvennusta voidaan tehdä usealla eri tavalla kohteesta ja kasvatusstrategiasta riippuen. Harvennus voi kohdistua suurimpiin puihin, jolloin säästettävien nuorempien puiden avulla voidaan jatkaa metsikön kiertoaikaa pidemmälle. Tämä on tavanomaista niin sanotussa jatkuvassa kasvatuksessa, jossa tavoitteena on kasvattaa puustoa jatkuvapeitteisenä. Tasaikärakenteisessa kasvatuksessa harvennus kohdistuu nuorempiin ja kasvussa jälkeen jääneisiin puuyksilöihin. Tällöin puusto on hakkuun jälkeen keski-iältään vanhempi mutta seuraavassa käsittelyssä on vähemmän vaihtoehtoja uuden puusukupolven kasvattamisessa. Tuhometsikössä voidaan myös tehdä latuharvennuksia, jolloin keskitytään sairaiden puuyksilöiden poistamiseen.

Poimintahakkuu

Poimintahakkuulla tarkoitetaan vanhemman puuston harvennustyyppistä hakkuuta. Siinä pyritään poistamaan suurimpia puuyksilöitä, jotta luodaan tilaa kehittyneelle alikasvokselle. Tavoitteena on myös alentaa puuston keski-ikää. Poimintahakkuu soveltuu erityisesti sekametsäkohteisiin, joissa suurten kuusten poistaminen tuo paljon lisätilaa ja valoa alikasvokselle.

Pienaukkohakkuu

Pienaukkohakkuu on poimintahakkuun lisäksi toinen peitteisen metsänkäsittelyn hakkuumenetelmä. Siinä tehdään metsikön sisään tai reunoille pienialaisia n. 30-50m leveitä aukkoja. Tavoitteena on lisätä valoisuutta ja tilaa pienalaisesti, jotta reunapuusto voi siementää aukot tulevaisuuden kasvatusta silmällä pitäen. Pienaukkohakkuu soveltuu erityisesti yksipuulajisiin kuusikoihin, joissa valoisuusolosuhteet ovat heikot uusien taimien kehittymiselle. Pienaukkojen avulla on mahdollista muuttaa kuusikoiden puulajisuhdetta lehtipuuvaltaisemmaksi. Koska lehtipuut vaativat paljon valoa.

Kaistalehakkuu

Kaistalehakkuu toimii samalla periaatteella kuin pienaukkohakkuu mutta siinä aukon kokonaisala voi olla suurempi, joskin kaistaleen leveys ei ylitä 50 metriä. Kaistalehakkuussa hyödynnetään reunapuuston siementävää vaikutusta. Kaistalehakkuita voidaan hyödyntää kohteilla, joissa maisema- tai viheryhteysvaikutus ei häiriinny. Tyypillinen kohde voi olla metsän reunan hakkuu, jossa metsän reunaa vyörytetään sisäänpäin ja yhdessä reunapuuston siemennyksen ja reunan valovaikutuksen kanssa saadaan uusi metsä aikaiseksi.

Siemenpuuhakkuu

Siemenpuuhakkuussa jätetään puustoa noin 50-150 runkoa/hehtaari. Tavoitteena on jättää parhaimpia siemenpuita ja niiden avulla siementää käsitelty alue luontaisesti. Siemenpuuhakkuu soveltuu erityisesti kuivahkoille kankaille ja sitä vastaaville soille.

Ylispuuston poisto

Ylispuuston poistossa poistetaan siemenpuusto alalta, joka on jo taimettunut hyvin. Eri-ikärakenteisessa kasvatuksessa yllä olevaa siemenpuustoa ei poisteta vaan ne jätetään kasvamaan taimikon päälle.

Päätehakkuu

Päätehakkuu tehdään tasaikärakenteisen kasvatuksen kohteissa puuston kiertoajan päätteeksi. Päätehakkuussa poistetaan käsittelyalueelta kaikki puusto monimuotoisuuden säästöpuita ja suojavyöhykkeitä lukuun ottamatta. Alueelta kerätään risut ja puut pois ja alue muokataan seuraavan kevään istutusta varten. Yleisesti ottaen istutusta ei voida suorittaa olemassa olevan puuston alle. Taajamassa ei pääsääntöisesti tehdä päätehakkuita. Tätä voidaan harkita tilanteissa, joissa luontainen uudistaminen ei ole mahdollista esimerkiksi juurikäävän vuoksi. Päätehakkuu voi myös tulla kyseeseen tilanteissa, joissa jäljelle jäävä puusto olisi liian heikko jatkokasvatusta ajatellen (esimerkiksi tuhokohteilla). Näissä tapauksissa on järkevintä aloittaa puuston kasvatus taimivaiheesta alkaen. Edellä mainittujen tapausten lisäksi kaupungin talousmetsissä tehdään päätehakkuita kohteilla, joissa puustoa on kasvatettu tasaikärakenteisena useita vuosikymmeniä, eikä siirtyminen eri-ikärakenteiseen kasvatukseen ole järkevää. Päätehakkuilta saatu kantorahatulo on myös poiminta- tai pienaukkohakkuuta suurempi.

Erikoishakkuu tai tonttihakkuu

Tontti- tai infrahakkuissa tavoitteena ei ole metsänkasvatus. Näillä erikoishakkuilla mahdollistetaan kaavan tai infrasuunnitelman mukainen rakentaminen. Kaavoituksen jälkeen entinen metsäalue siirtyy pois metsäkäytöstä ja hoidon tavoitteet väistyvät.