Talo on nykyään museona ja siihen voi tutustua opastetuilla kierroksilla. Museo on säilytetty kotina ja sinne mennään kuin kylään, kengät jätetään eteiseen tai jalkaan laitetaan suojatossut. Talo aivan kuin nukkuu ja odottaa asukkaitaan, asukkaat ovat lähteneet töihin tai piipahtaneet ostoksille. Vihkoja on auki tarkastusta varten kirjoituspöydällä, ruokapöytä on valmiiksi katettu, nuket on laitettu lastenhuoneessa nukkumaan ja hammasharjat odottavat mukissa käyttäjäänsä. Jos on aivan hiljaa, tuntuu kuin joku odottaisi seuraavassa huoneessa. Olisikohan joku Wolkoffeista sittenkin kotona, mutta sehän on vain Piinalle, joka on tullut tutustumaan lastenhuoneen vanhoihin leluihin.
Talossa ei ole tavallisen museonäyttelyn tapaan esineiden/taulujen vieressä kylttejä, jotka kertoisivat teoksen nimen, tekijän tai milloin se on tehty. Oppaalla on vaativa tehtävä, hän kertoo talon historiasta, talossa asuneista ihmisistä ja esittelee myös tavaroita, mitä ne ovat ja mihin niitä on käytetty. Talossa on sulassa sovussa neljän eri sukupolven keräämiä esineitä, vanhoja Pietarista tuotuja huonekaluja, ortodoksiseen uskontoon liittyviä esineitä ja matkamuistoja viime vuosikymmeniltä. Sisustus voi vaikuttaa sekavalta ja runsaalta, eikä oikein tiedä mitä katselisi. Pääsiäiseksi ja jouluksi talo koristellaan suvun perinteiseen tyyliin. Oppaalta voi vapaasti kysyä, jos näkee jotain mielenkiintoista ja haluaa tietää lisää. Hän on talon kävelevä tietopankki.
Alla olevassa kuvassa on suvun toisen ja kolmannen polven edustajia, Maria Wolkoff ja hänen lapsensa Johannes ja Anna 1920-luvulla.
Paluu Museot lapsille -etusivulle 