20.3.2019 Topi Myllynen, Kesämäen alueen koululiikunnanohjaaja
Moikka!
Nimi on Topi ja toimin Kesämäen alueella koululiikunnanohjaajana. Kerron tässä blogitekstissä hieman siitä, kuinka me Kesämäen koululla toteutamme toiminnallista opetusta liikunnanohjaajan avustuksella ja avaan myös hieman omia näkökulmiani asiaan. Alkupuheessa lienee hyvä mainita, että oma taustani poikkeaa hieman aiemmin kirjoitelleista kollegoistani, sillä olen kirjoitushetkellä viittä vaille valmis kasvatustieteiden maisteri (=luokanopettaja), enkä suinkaan liikunnanohjaaja. Päädyin kuitenkin tähän työhön opintojeni loppusuoralla, sillä liikunta on yleisesti lähellä sydäntä ja omat opinnäytetyöni ovat molemmat tiukasti sidoksissa Liikkuvaan kouluun. Näistä syistä näkemykseni toiminnallisesta opetuksesta voivat olla siis hieman ”puolueellisia”. Korostan myös edelleen, että kyseessä on kirjoittajan henkilökohtainen näkemys asiaan, joten lähdeviitteet jäävät tällä kertaa puuttumaan.
Ennen kuin kerron tarkemmin tavasta, jolla toiminnallisuutta lähdimme Kesämäessä yhteistyössä lisäämään, kerron hieman omia mielipiteitäni toiminnallisen opetuksen eduista. Liikkuva koulu –hankkeen tavoitteen kannalta, toiminnallinen opetus on yksi tehokkaimpia tapoja lisätä aktiivisia minuutteja koulupäiviin. Toiminnallinen oppitunti tavoittaa aina 100% yhden luokan oppilaista. Vaikka välitunnit mielletään helposti Liikkuva koulu –toiminnan keskeisimmäksi tekijäksi ja ovatkin hyvä lähtökohta, jää välitunneille aina se osuus oppilaita, jotka eivät vapaaehtoisiin leikkeihin tai muihin toimiin osallistu.
Toiminnallinen opetus palvelee myös muita kuin Liikkuvan koulun tavoitteita, sillä toiminnassa on myös usein jokin pedagoginen sisältö. Toiminnallista opetusta voi olla vaikea soveltaa vaikeampiin aiheisiin, mutta ne ovat mainio tapa esimerkiksi kerrata jo entuudestaan tuttuja asioita tai kartoittaa oppilaiden ennakkotietämyksiä. Myös laajempien, oppimisen kannalta tärkeiden teemojen, kuten kertolaskujen, sanaluokkien, yms. aiheiden kertaaminen ja opettelu onnistuu mukavasti toiminnallisilla menetelmillä.
Toiminnalliset menetelmät palvelevat myös monia oppilaita. Kun pääsee itse konkreettisesti tekemään asioita, ne usein painuvat myös hyvin mieleen. Oppilas, jolla on vaikea keskittyä oppitunnilla, voi esimerkiksi saada toiminnallisuudesta irti paljonkin. On kuitenkin muistettava, että toiminnallisuus ei välttämättä suoraan palvele jokaista oppilasta ja onkin aina toiminnan lopuksi hyvä rauhassa yhteisesti kerrata tärkeimmät asiat. Jos ohjaajalle on selkeää, mitä oppilaille olisi syytä jäädä toiminnasta mieleen, voi rauhallinen ja selkeä kertaus pelastaa tilanteen, jossa uusi ja ensimmäistä kertaa kokeilussa oleva suunnitelma ei toimikkaan aivan kuten sen oli itse ajatellut.
Kuten moni muukin asia, myös toimivat menetelmät usein jalostuvat käytössä, eikä pidä siis lannistua, jos jokin asia ei ensimmäisellä kerralla tahdo sellaisenaan toimia. Toinen kerta on usein jo monin kerroin parempi. Pyörää ei kuitenkaan tässäkään tarvitse lähteä keksimään uudelleen, sillä esimerkiksi netti on pullollaan mainioita ideoita, kunhan ne vain saa sopimaan oman työympäristönsä muottiin. Myös toimivaksi todettuja menetelmiä ei mikään estä käyttämästä uudestaan esim. eri oppiaineessa. Esimerkki tällaisesta menetelmästä voisi olla vaikka Aliasviesti, jossa selitettävä sana on haettava esim. toiselta puolelta luokkaa/käytävää tms. Tämä sopii mm. eri kielten sanastoharjoituksiin, eri aineiden, kuten historian, ympäristöopin, yms. teemasanastojen kertaamiseen, jne.
Tästä päästäänkin lopulta meidän Kesämäen malliin. Yhteistyö liikunnanohjaajan ja opettajien välillä oli lukuvuoden alussa hieman kankeaa ja oppitunneille mukaan pääsy osoittautui yllättävänkin hankalaksi hommaksi. Yritin pitää ns. täysin avointa kalenteria, jolloin kuka vain opettajista voisi pyytää minua tunnille mukaan omien tarpeidensa mukaisesti. Tämä oli kuitenkin kenties hieman liian vapaamuotoinen keino ja niin päädyimmekin järjestelmään, jossa olisin aina tiettyinä päivinä, tiettyjen luokkien käytettävissä. Jako tehtiin lopulta koulun talojen mukaan (koulu on jaettu useampaan eri rakennukseen jossa luokat sijaitsevat) ja viettäisin aina siis päivän 
kerrallaan yhdessä talossa, oman aikatauluni puitteissa. Tämä oli samaan aikaan joustava, sillä lukkoon lyötyjä aikatauluja ei tarvinnut tehdä liian aikaisin, mutta myös selkeä ja järjestelmällinen, jolloin opettajat osasivat tarpeen mukaan valmistautua siihen kun saavun luokkaan. Opettajat päättivät luokka-asteittain mitä laajempia, kertausta ja harjoittelua vaativia teemoja toimintahetket voisivat eri aineista käsitellä, jolloin minun on mahdollista tuottaa valmiiksi monikäyttöisiä materiaaleja, eikä niitä aina siis tarvitsisi jokaiselle oppitunnille erikseen tuottaa. Idea otettiin opettajien keskuudessa hyvin vastaan ja sainkin pian paljon pyyntöjä eri sisällöistä. Pidimme myös mahdollisuuden erilaisiin muutoksiin aikataulussa avoinna, jos esimerkiksi sattuisi niin, että jonain päivänä minua ei jossain talossa tarvita, niin olisin vapaa menemään muihin luokkiin.
Koska luokkia oli päivää kohti enemmän kuin minulla työtunteja, sovin yleensä päivää tai paria etukäteen opettajien kanssa siitä, mitä voisin heidän päivänään tulla tekemään. Yleensä tarjosin muutamaa vaihtoehtoa, joihin olin materiaalit kerennyt askarrella ja opettaja kertoi mikä voisi olla kyseiselle tunnille sopivin tai mikä palvelisi luokan tarpeita sillä hetkellä parhaiten. Välillä opettajat saattoivat pyytää jotain tiettyä aihetta, esimerkiksi neljännen luokan opettaja pyysi kertausta pohjoismaista, sillä heillä oli näistä tulossa koe. Kyselin onko muilla nelosluokilla sama tilanne ja kävin pitämässä saman tuokion myös heille. Koska tiesin muillakin luokilla olevan tarvetta samalle sisällölle, saatoin hyvillä mielin käyttää aikaa materiaalien valmistamiseen, sillä ne eivät olisi kertakäyttöisiä.
Kaiken kaikkiaan toiminta pyörähti hyvin käyntiin. Opettajat ottivat mielellään tunneille mukaan ja pitivät toimintaa hyödyllisenä. Selkeä, mutta mukautuvainen järjestelmä auttoi minua täyttämään työpäivieni tyhjiä tunteja, mutta antoi myös periksi jos ohjelmaan tuli äkillisiä muutoksia. Suurimpana haasteena oli varsinkin aloittamisen kannalta materiaalit, joita joutui valmistelemaan useaan eri aiheeseen. Pyrinkin aina miettimään mitä kaikkea samalla materiaalilla olisi mahdollista toteuttaa ja hyödyntämään myös ideoita, jotka eivät välttämättä valmiita materiaaleja tarvinneet tai joissa oli mahdollista hyödyntää sähköistä materiaalia, kuten PowerPointia tai Quizlettia. Esimerkiksi ilmansuuntia voi pienten oppilaiden kanssa harjoitella ihan oman kropan avulla. Myös koulun tilat olivat oma ongelmansa, sillä aula-/käytävätilaa on koulullamme melko rajoitetusti. Yhdistelinkin oppilaille tuttuja pelejä, kuten muistipeliä ja Aliasta erilaisiin viesteihin. Viestejä pystyi monipuolistamaan erilaisilla liikkumistyyleillä, kuten erilaiset loikat ja hypyt. Pyrin myös aina kun mahdollista lisäämään yhteistyötä vaativia osioita harjoituksiin, jotta harjoitus ei muodostuisi vain jonottamisesta ja yksittäisestä suorituksesta. Yleensä harjoituksessa yhdistyikin siis nopeutta ja tietoa vaativa elementti.
Jos olet opettaja ja toiminnallinen opetus tuottaa harmaita hiuksia, nykäise siis koulunne liikunnanohjaajaa hihasta, jos tällainen vain käytössänne on ja pohtikaa vaikka yhdessä kuinka pedagogiset sisällöt saadaan oppilaille liikunnan kautta tutuiksi. Tai jos olet koululiikunnanohjaaja (tai muu vastaava) ja koet voivasi opettajia tässä urakassa auttaa, niin mieti voisiko tällainen systeemi toimia teillä. Jos toimintaa halua lisätä useammalle tunnille, niin kannattaa ainakin yksi nyrkkisääntö muistaa: mitä yksinkertaisempi ja selkeämpi idea, sitä enemmän aikaa toistoille ja tekemiselle.
Topi Myllynen, koululiikunnanohjaaja